tiistai 24. maaliskuuta 2015

Do you feel good?

Tämä koru on tehnyt tuloaan jo koko talven ajan. Tykästyin itse puuhelmistä tehtyihin avainkoruihin ja sellaisesta olenkin koko talven roikottanut työavaimia ja henkilökorttia. Nyt tarvittiin jo vaihtelua värimaailmaan! Helmien värisävyt valkoituivat harmaiden talvipäivien sävyistä -mustaa, valkoista ja harmaata - sitähän nuo talvipäivät olivat täynnänsä. Takatalvi tupsahti tännekin viime sunnuntaina ja maa oli illalla jo aivan valkoinen. Toivotaan, että aurinko palaa jälleen pian!
Aiempia puuhelmiavainkoruja voi kurkkia mm. täältä, täältä  ja täältä.





Kiitoksia kaikille ideanikkareille, jotka heititte vinkkejä jättisuuren parvekkeen hyödyntämiseen. Näistä vinkeistä sain kivoja suunnitelmia vireille ja oikein odottelen ilmojen lämpiämistä ja parvekepuuhastelun jatkumista tämän takatalven väistyttyä! Kunhan näette mitä syntyy, palkitsen ideoiden äidit :)


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Ruokahuolia



Ruoka on omassa mielessäni jokapäiväisenä huolena. Koen olevani huono kokki - en koskaan keksi kivoja arkiruokia, tee vaihtelevia ruokalajeja eikä keittiössämme luovasti muunnella reseptejä päivän fiiliksen mukaan. En ymmärrä miten olen saanut poikani kasvamaan ja kehittymään näillä tumpelokokkitaidoillani jo noinkin isoiksi. Urheilevat nuorukaiset ovat ilmeisesti siitä hyvää ruokailijakuntaa, että nille kelpaa lähes mikä ruoka tahansa, kunhan sitä on paljon ja usein tarjolla :)

Jääkaapissa on alituisesti oltava Kuopukselle valmiina jotain nopeasti mikrossa lämmitettävää pasta- tai perunaruokaa, jonka voimalla  jaksaa lähteä jääkiekkotreeneihin koulun jälkeen. Ja vaikka itse illalla työpäivän jälkeen pärjäisin salaatilla, tarvitaan harjoituksista palaavalle nuorellemiehelle kunnon ruoka - vaikka sitten klo 22. Esikoisen armeija-aikana sekä nyt muutettuaan omaan kotiin on tarvittavan ruuan määrä huomattavasti vähentynyt. Mieluusti tuo kuitenkin piipahtaa mamman luokse kylään, varsinkin viikonloppuisin kun lähettää kuvan päivän menusta Whatsappiin... Niin kävi tänäänkin, kun tein sunnuntailounaaksi tortilloja :)
(Hmmm...tunti tortillojen syönnin jälkeen Kuopus rupesi lämmittämään paria annosta makaroonilaatikkoa jatkoksi, sillä iltapäivän jääkiekkopeliin piti tankata vähän tuhdimpaa sapuskaa :o )

Parempaa kotiruokaa -syndrooma on ajanut minut katselemaan kotiruokablogeja ja Valio-yms ruokasivuja. Olisi kiva jos sinäkin postaisit ohjeen jostain helposta ja hyvästä kotiruokaohjeesta!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ideariihi käyntiin!

Arvaatko mitä tässä on meneillään?


Herra Koiralla on menossa tämän sunnuntain virallinen liikenteenlaskenta meidän parvekkeelta käsin.





Uuden kotimme kolmannessa kerroksessa sijaitseva parveke on erinomainen ympäristön tarkkailupaikka herra Koiralle, sillä parvekelasien lisäksi myös alaosa on lasia :)

Parvekkeelle paisteli tänään niin lämpimästi aurinko, että tartuin rättiin ja siivoilin sieltä pahimmat pölyt pois. Parveke on aivan hulvattoman kokoinen! Mittasin neliömäärän ihan mielenkiinnosta ja sain tulokseksi 20 neliömetriä! Se on järkyttävän paljon, kun ajattelee, että asunnon pinta-ala on 50 neliömetriä... Toivotaan siis suotuista kesää, jotta tämä kesähuone tuo meille kesän ajaksi asuntoon lisäneliöitä!

Mutta miten näin suurta, lasitettua ja erittäin aurinkoista parveketta voisi kivasti ja järkevästi hyödyntää? Olen jo saanut ehdotuksen korupöydän sijoittamisesta parvekkeelle. Pieni kasvihuone? Kuntoilupiste? No ainakin kukkia ja lyhtyjä, mutta ei niillä nyt ihan koko tilaa voi vuorata..

Keksisitkö sinä jotain hauskaa ideaa suuren parvekkeen hyödyntämiseksi? Ideariihi polkaistaan nyt käyntiin ja jos joku keksii minun ja Kuopuksen sydäntä sykähdyttävän ehdotuksen, niin hänet toki ideasta palkitaan :)

Edellisen kodin parvekkeelle ostamani polyrottinkikalusto näyttää suorastaan naurettavan pieneltä tällä parvekkeella. Turkoosi hylly odottaa maalausta ja toisessa päässä parveketta ovat edellisen kodin etukuistilla olleet penkki ja pöytä.


Masentavalta betoniboxilta vielä näyttää, mutta kyllä tästä vielä kiva parveke saadaan!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tupaantulijaislahja

Tupaantulijaislahja uuteen kotiin. Minulta minulle. Annon talokello puuvärisenä. Like it!



Uuden kodin laittaminen seisoo edelleen. Tänään sain sentään tilattua kotiimme uuden sohvan. Vanhat sohvani olivat auttamattomasti tähän pieneen kotiin liian muhkeat, joten ne lähtivät jo ennen muuttoa uusiin koteihin. Pähkäilin uuden sohvan valintaa pitkään ja punnitsin eri vaihtoehtoja - sohva vai nojatuoleja, isompi vai pienempi, minkä värinen - eikä mikään oikein meinannut tuntua hyvältä ratkaisulta. Liian iso, pehmeä, kallis, ruma, epäkäytännöllinen.. Täytyy toivoa, että olen tyytyväinen valintaani sohvan saapuessa.
En tiedä ryhtyikö sohvakauppa kasvattamaan sohvaani varten uutta puuta tai puuvillaa vai miten pienistä murusista se kootaan, sillä toimitus menee vasta huhtikuun puolelle :o Noh, ainakaan tässä ei pääse sohvaperunaksi heittäytymään, kun ei ole missä löhöillä. Pakolliset TV:n katselut pitää jököttää rottinkituolissa tai jumppailla suosiolla lattianrajassa.

Vaikka kodinlaitto tökkiikin, tokihan oman tuparilahjansa voi jo hankkia. Ja oikeastaan oli pakkokin, kun pudotin vanhan kellomme siivotessani lattialle ja se sai vähän osumaa. Olin jo löytänytkin jostain blogista kuvan ihanasta pöytäkellosta jokunen viikko sitten. Kyseessä oli Annon talomallinen kello. Kodin1:sestämme ei tätä kelloa kuitenkaan valikoimista löytynyt, joten liike tilasi kellon minulle keskusvarastolta. Olin valmis ottamaan vastaan joko mustan tai puunvärisen kellon, kun myyjä ei koneelta nähnyt kumpaa olisi tarjolla. Toimitus sujui parissa päivässä ja tekstiviesti toissapäivänä kertoi puunvärisen kellon saapuneen liikkeseen. Ei paha :)

Pirteitä ja aurinkoisia päiviä on saatu nautiskella, huomenna olisi suunnitelmissa ryhtyä parvekkeen siivoiluun ja laittoon. Reipasta viikonlopun jatkoa myös kaikille teille!


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kaaoksen kesytystä

Hehhei! Täällä ollaan, uudessa kodissa ja vihdoinkin takaisin linjoilla.
Viime viikkojen asuminen kaaoksen keskellä laatikoiden ja jätesäkkien kämppäkaverina alkaa vihdoinkin olla takana. Päivät muuton jälkeen ovat olleet melkoista kaaoksen kesytystä, laatikoiden ja säkkien purkamista ja tavaroiden paikoilleen laittelua.


Kokonaan valmista ei ole vieläkään, vaikka lähes kaikki tavarat ovat jo löytäneet oman kolosensa. Laitoin paljon suurikokoisia huonekalujani kiertoon ennen muuttoa ja nyt pitäisi löytää mieluisia ja pieneen kotiin sopivankokoisia tilalle. Ainakin hankintalistalla ovat nojatuolit tai sohva. Asiaa täytyy kuitenkin kypsytellä ja vaihtoehtoja punnita, sillä en ole lainkaan varma millaisia istuimia kaipaan.

Arjen sujumiseksi vielä keskeneräisessä kodissa haluan aina ensin kuntoon keittiön ja kylppärin. Keittiö asettui uomiinsa ensin. Eilen tein hankintoja ja viimeistelin kylpyhuonetta. Kylpyhuone onkin tässä kodissa yksi parhaimmista asioista. Tykkään uusista pinnoista; valkoisista isoista seinälaatoista ja harmaista lattialaatoista. Lattialämmitys tuntuu suloiselta jalkapohjien alla.


Vaikka viikonloppu kului kaikenlaisten hyllyjen, koukkujen asentelun ja ruuvailun merkeissä, vielä on monenlaista puuhaa edessä, jotta koti tulee "valmiiksi". Vaikka ei kai se koskaan tulekaan... :)

Iloista ja keväistä uutta viikkoa, lämmintä on kuulemma tulossa <3


maanantai 23. helmikuuta 2015

Rehevässä ruumiissa minimalistinen mieli?

Runsaus rikastaa elämän. Tai ainakin niin olen monesti ajatellut. Useita ihania asetelmia ja kynttilöitä ympärillä, paljon kivoja huonekaluja, runsaasti herkuttelua ja iloista elämää, erilaisia astioita erilaisiin tilanteisiin, monenlaisia mukeja mihin vaan mielijuomiin, iso kopallinen naurua ja laulua, runsaasti sisustustavaraa, tauluja ja tekstejä...

Helmikuu on monella tavalla ollut syväsukellus omaan itseeni. Sen lisäksi, että ikää rapsahti taas tässä kuussa vuosi lisää olen muuttoa varten purkanut, pakannut ja pussittanut runsaita tavaroitani. Kaiken omaisuuden läpikäynti on taas paljastanut ilkeästi naisellisia hamstraukseen viittavia piirteitä, joiden kohtaaminen on kolauttanut itsearvostelukykyäni. Tunnearvoa sisältäviin esineisiin, kortteihin ja valokuviin törmääminen taas saanut vaipumaan muistoihin -osa niistä on hyviä mutta osasta nousi mieleen myös kivuliaita ajatuksia.




Koska tosiasia on se, että muutamme n. 30 neliötä pienempään ja vain kolmanneksen säilytystiloja nykyisestä omaavaan asuntoon, on runsaasta ja rehevästä elämäntyylistä pakko opetella minimalistisempaan suuntaan. Se merkitsee myös tavaroiden laittamista kiertoon ahkeralla kädellä.
Ja voi pojat, kylläpä sitä on lähtenytkin! Ensimmäiset kuormalliset lähtivät kotoa omilleen muuttaneen Esikoisen matkaan, ystävien hoivaan, työkavereiden kautta maahanmuuttajanuorelle, Facebook-kaverin lapselle jne. Reilu viikko sitten pidin kotikirpparin ja kutsuin Facebookissa ystäviä ostoksille omaan olohuoneeseeni ja keittiööni viritettyyn kirpputorimarkettiin. Samalla kun he tekivät löytöjä, keitin kaffetta ja rupattelimme mukavia. Suosittelen, niin oli mukava tapahtuma!




Suurin osa tavaroista löysikin uuden kodin. Viimeiset jäljelle jääneet tavarat kannoin laatikossa roskakatokseemme esille tarjolle ja seuraavan vuorokauden aikana kaikki tavarat laatikosta olivatkin kulkeutuneet uusille omistajilleen. Ihmeellistä! Aika ekologista myös, kun juurikaan mitään tavaroita ei ole tarvinnut nakata roskikseen :)

Suurien tavaramassojen läpikäynti ja saattaminen yhteen niitä tarvitsevien kanssa on ollut oikeastaan aika vapauttavaa.. Säästin toki itselleni tärkeitä juttuja niin astioista kuin sisustustavaroistakin, mutta vain sellaisia, joilla on itselleni jokin syvempi merkitys. Ehkäpä uudessa kodissamme vähemmän tulee olemaan enemmän? Tai ehkäpä tässä rehevässä ruumissa piilee sittenkin minimalistinen mieli? Kuka tietää!



maanantai 2. helmikuuta 2015

Maalaishiiri haluaa kaupunkiin

Hei, huomasitteko te sen?!  Helmikuu livahti kalenteriin ihan kuin huomaamatta. Ja tuo valo - se lisääntyy päivä päivältä, upea juttu! Helmikuu toikin yllättäen mukanaan myös melkoisen muutoksen meille...

Asumme kylässä, taajamassa, joka sijaitsee reilun parinkymmenen kilometrin päässä kotikaupunkimme keskustasta. Muutimme tänne alunperin perheenä lähes 20 vuotta sitten töiden myötävaikuttamana ja tämä rauhallinen ja turvallinen ympäristö on ollut erinomainen paikka kasvattaa lapset.
Pikkuhiljaa elämän painopiste on siirtynyt kohti kaupungin vilinää. Ensin viitisen vuotta sitten vaihdoin työtehtäviäni ja uusi toimipiste löytyi keskustasta. Sitten Esikoinen siirtyi lukioon kaupunkiin ja jäi lopulta sille tielleen omaan kotiin. Kuopus kulkee monesti viikossa jääkiekkoharjoituksiin kaupungin jäähalliin ja siirtyy ensi syksynä kaupungissa järjestettävään toisen asteen koulutukseen.

Väkisinkin on herännyt ajatus pakata kimpsut ja kampsut ja etsiä uusi koti kaupungista, vaikka nykyinen kotimme onkin kovin rakas. Myin autoni viime kesänä ja kuljen työmatkani kaupunkiin linja-autolla. Kun Kuopuskin ensi syksynä aloittaa harrastustensa lisäksi uuden koulun keskustassa, tuntuisi hullulta meidän molempien hurutella vähintään pari tuntia päivästä linja-auton kyydissä. Kävely- ja pyöräilymatka kouluun ja työpaikalle olisi mukava hyötyliikuntavaihtoehto meille molemmille.

Ajatukseni ovat vain vahvistuneet, kun kylämme palvelut ovat pala palalta rapistuneet kuntatalouden kuristaman kaupungin tehdessä leikkauksia... Lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelut lopetettiin ja keskitettiin toiseen kaupunkimme taajamaan hankalien liikenneyhteyksien päähän. Huonokuntoinen monitoimitalo purettiin, kun sen remontointi osoittautui liian kalliiksi. Samassa menivät kyläläisiä liikkeelle saava uimahalli kuntosalineen ja nuorison kokoontumistilat. Lasten leikkipuistoja ja uimarantoja suljettiin. Pankkipalveluitakaan ei ole ollut enää vuosiin. Viimeisimpänä käänteenä lakkautettiin kylällä sijainnut koulutuskuntayhtymän lukiotoimipiste.

Nykyisille sijoilleen jäämistä toki puoltaisivat samalla kylällä asuvat rakkaat ystävät, oikein siskot kerrassaan, sekä lähellä oleva upea luonto järvineen ja lenkkipolkuineen. Luotan kuitenkin siskojen pysyvän yhtä rakkaina ja läheisinä pienen välimatkankin takana. Lenkkipolkuja, pyöräreittejä ja järvenrantojakin löytyy onneksi myös kaupungista.

Nyt nuo haaveet alkavat toteutua.. Helmikuun alkajaisiksi päätin ottaa vastaan meille tarjotun lähes uuden asunnon kaupungista -juuri sieltä kaupunginosasta, joka haaveissamme oli ensimmäisenä. Kuopuksella on asunnolta jäähallille viiden minuutin kävelymatka ja kaikkiin mahdollisiin kouluihin vain toinen mokoma. Nykyinen kotimme on nyt irtisanottu ja valtava määrä asioita on nyt selvittämistä vailla. Pari asiaa vielä solmussakin, mutta toivottavasti kaikki ratkeavat. Mukava kutina, mutta silti edellinen, vain reilun vuoden takainen muutto takaraivossa muistijälkenä..muistanko taas hoitaa kaiken, ehdinkö tuon ja tuon, miten jaksan taas koko prässin? Entä Kuopus, loppukevät pitäisi kulkea linja-autolla vanhassa koulussa, häntäkin pitää tsempata.

Maalta kaupunkiin siirtyessä on pakko hieman tinkiä asunnon koossa ja muissa seikoissa. Googlessa onkin tuijoteltu pienten, tehokkaiden ja kompaktien kotien kuvia, kartanot saavat nyt jäädä toisiin haaveiluhetkiin. Tämän illan löytö oli tämä upea ja ihana, mutta pieni monitoimikoti, jonka kuvat lainasin täältä. Tykkään hurjasti.. tykkäätkö sinä?