lauantai 18. lokakuuta 2014

Lauantaipuuhaa













Aamu alkoi karhealla kurkulla ja kipeillä keuhkoilla, joten kuntoilut piti jättää väliin tältä lauantailta. Sporttailun sijasta kaivoin pakastimesta marjapusseja esiin ja testasin netistä löytynyttä mustikkavadelmapiirakan ohjetta. Ohje löytyi täältä.
Tein ohjeella kaksi pienehköä piirasta, joista toiseen laitoin tuota ohjeessa mainittua vaniljarahkaa (pyöreä vuoka), mutta toisesta jätin sen pois (kantikas vuoka). Itse taisin enemmän kallistua mieltymyksessäni tuohon vaniljarahkattomaan versioon, mutta vierailulla käynyt piirakanmaistelija taas tykästyi enemmän vaniljarahkalliseen versioon :)
Yhtä kaikki, mustikka ja vadelma vaan ovat niin herkulliset kumppanit kahdestaan! Ja varsinkin uudelta ihanalta lautaselta herkuteltuna, kiitos tuliaisesta ystäväni K <3

Mitäs teidän lauantaihin kuuluu?
 

torstai 16. lokakuuta 2014

Hurjan hauska ilta!

Ai ai, vatsaan koskee! Onneksi tämä vatsakivun syynä on eilisillan naurutreeni eikä jokin pöpö. Meillä oli nimittäin hurjan hauska ilta kahden ystävän kera.

Löysin keväällä suloisen blogin, Valkoisen Soihdun. Blogin postauksia taaksepäin lukiessani huomasin, että kyseinen bloggari Viivi asuu samassa kaupungissa ja jopa samalla kylällä kuin itsekin asun. Koska blogin perusteella Viivi vaikutti mainiolta tyypiltä, otin häneen yhteyttä ja viestittelimme löytäen lisää lukuisia yhteneväisyyksiä sekä hauskoja yhteensattumia toistemme polkujen varrelta.

Eilen kokoonnuimme Viivin sekä yhteisen ystävämme K:n kanssa luokseni koruhommien merkeissä. Koruilumme eteni melko hitaasti, sillä puhuttavaa ja tutustuttavaa riitti, eikä välillä nauramiselta meinanneet helmet pysyä sormissa millään. Viivi osoittautui juuri niin herttaiseksi ja ihanaksi ihmiseksi kuin miltä hän blogissaan vaikuttikin.
Aloittelin syksyn ruskan sävyissä avainkorua mattapintaisista lasihelmistä ja seuraavana vuoron saa kelta-punasävyinen avainkoru. Molemmat avainkorut kietoutuvat hematiitin väriseen lankaan. Viivi taiteili itselleen kauniin kaulakorun ja korvakorut puuhelmistä, täältä voit käydä kurkkaamassa kuvat hänen koruistaan!





Sain Viiviltä tuliaisena söpön Marimekon glögilusikan, joka pääsi tänään töistä kotiuduttuani jo testaukseen Haisulin ja glögin kaveriksi. Eilisillan kinkku-pekonipiirasta ja salaattia jäi vielä tällekin illalla iltapalaksi.

Voi tätä pimeyttä ja kylmyyttä, joka alkaa väistämättä viedä meitä kohti talvea. Kuvistakin alkaa taas tulla tätä keinovalohöttöä, kun kotiutuu töistä jo hämärän laskettua. Pimeäntorjuntaa tuleekin harjoitettua oikein monen lyhdyn voimin kuistilla ja parvekkeella.
Tunnelmallista iltaa sinulle!





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Haussa hyvä olo

Useimmilla ihmisillä taitaa olla tavoitteena saada itselleen hyvä olo. Ainakaan minä en tunne ketään, joka tavoittelisi määrätietoisesti mahdollisimman huonoa oloa. Kummallista kuitenkin, että vaikka hyvän olon tavoite olisi tiedossa, tulee monesti tehtyä huonoja valintoja - nukuttua turhan vähän, tehtyä aivan liikaa töitä, murehdittua turhia asioita, jätettyä lenkit ja jumpat väliin, lohnattua sohvankulmassa, istuttua kaiket päivät kaikenlaisten ruutujen ääressä, kulutettua autonpenkkiä lyhyilläkin matkoilla, syötyä epäterveellistä ruokaa ja nautiskeltua liikaa herkkuja ja niin edelleen ja niin edelleen...

Viime kevään työkiireissä ja kovassa stressissä tajusin laiminlyöneeni koko talven ajan omaa hyvinvointiani. Kun vielä kesällä terveys ja kunto romahti keuhkokuumeen myötä nollapisteeseen, ymmärsin pysähtyä miettimään mitä oma hyvinvointi oikein tarkoittaakaan. Lähdin tavoittelemaan hyvää oloa. Make the life worth living!
Yksi iso askel parempaan oloon harpattiin, kun myin oman autoni pois ja ostin samaan aikaan läheiselle kuntosalille salikortin. Olin aiemmin hypännyt autonrattiin pienenkin matkan vuoksi ja hyötyliikkuminen loisti poissaolollaan. Autonmyynnin myötä kaivoin polkupyöräni esiin ja hoidan lyhyet asiointimatkat kauppaan ja kuntosalille omalla kylällä lihasvoimin. Kaupunkiasioinnit ja työmatkat hoidan linja-autoillen. Linja-autoilun mainio puoli on parkkipaikkaongelman ratkeaminen sekä se, että kävelyä tulee pysäkiltä kohteeseen liikkuessa reilusti enemmän kuin jos ajaisi autolla ovelta ovelle.





Toinen suuri parantava vaikutus omalle hyvälle ololle on ollut lisäämälläni liikunnalla. Kuntosalin lisäksi olen patistanut itseäni silloin tällöin sauvakävelylle ja ryhtynyt myös viikoittain käymään aamu-uinnilla ennen työpäivän alkua. Täytyy myöntää, että liikuntatuokiot eivät helpolla kalenteriin istu, vaan niiden eteen täytyy tehdä jatkuvasti järjestelyjä. Treenin jälkeinen hyvä olo kuitenkin palkitsee ruhtinaallisesti. Tykkään erityisesti aamu-uinnista -silloin altaassa on melko rauhallista, saa hyvän herätyksen ja alun työpäivään, ja kun heti aamusta on sporttaillut, ei illalla iske ahdistus kun ei työpäivän jälkeen meinaakaan ehtiä kuntoilemaan.
Kun on lisännyt viikkoihinsa hieman liikuntaa, myös uni maistuu aiempaa paremmin. Ja ruoka. Ja nimenomaan kunnon ruoka! Onnekseni olen saanut katkaistua pelkällä suklaalla ja muilla epäterveellisillä sössöillä elämisen. Kun päivittäinen sokerimäärä jää alhaisemmaksi, myös olo tuntuu "selkeämmältä". Ostamani tehosekoitin on osoittautunut todella mainioksi ja olen aivan koukussa smoothieihin. Rahkaa, mehukeittoa, marjoja.. NAM!
Seuraavaksi joudun haastamaan itseäni ruuanlaitossa. Olen kurja kokki ja inhoan arkiruuanlaittoa. Itse mieluiten nauttisin vain hyviä salaatteja iltaruuaksi, mutta urheileva Kuopus tarvitsee päivittäin pari lämmintä ateriaa vielä kouluruuankin lisäksi ja ruokaa meillä siis kuluu melkoisella syötöllä.
Tällaisella salaatilla ja Kolmen tähden kodin Marikan tortillalasagnella odottelin Kuopusta kotiutuvaksi pelireissusta viime sunnuntaina :)




Ruuanlaiton lisäksi pitää edelleen työstää taipumusta asioista murehtimiseen ja töihin uppoamiseen. Mitalia ei tässä nykyelämässä jaeta, vaikka miten puskisit töitä. Tai vaikka jaettaisiin, niin mitä sillä on merkitystä, jos elämäsi kenties lyhenee stressin pyörteissä ja vaikkapa kuukahdat työpöytäsi ääreen. Se ei ole sen arvoista.
Ja ystävät ja kaikki ihanat iloiset hetket.. Niitä pitää elämään ripotella jatkuvasti, jotta arkeen tulee välillä vähän juhlahetkiä <3 Ensi viikolle onkin jo buukattu eräs mukava tapaaminen, taidan kertoa siitä sitten myös teillekin!

Mukavaa uutta viikkoa, ihanaa lomaa niille, jotka viettävät syyslomaa!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Aika pöllö juttu!

Hei! Aika pöllö juttu..melkein kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja koko blogistaniassa on tullut pyrähdeltyä vain pikaisesti. Syksy on totisesti käynnistynyt täydellä teholla ja vauhti on ollut sen mukaista. Tänä viikonloppuna olenkin yrittänyt tarkoituksellisesti hiljentää tahtia ja tänään ehdin kuin ehdinkin hetkeksi korupöydän ääreen.


Pitkä pöllökoru kieputeltuna hopeoituun kuparilankaan, helminä puuhelmiä ja ripaus ametistia.


Pidetäänpä peukkuja huomiselle, aurinkoa tarvittaisiin ulkopuuhiin!
Mukavaa viikonlopun jatkoa :)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Jääpuikkoja


Avain-/korttikoruun toivottiin soikeiden linkkien lisäksi kirkkaita ja hopeisia helmiä. Tästä tuli melkoisen jäätävän raikkaan näköinen koru, melkein kuin jääpuikkoja kilisisi ketjussa.
Noh, omista mielikuvista viis, toivottavasti korun saaja tykkää :)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kesän kukat ja syksyn marjat






Kesäkukat alkavat pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Lumihiutale, orvokki ja ruusupekonia vielä sinnittelevät hetken. Pelargoniasta leikkasin viimeiset kukinnot maljakkoon.

Ostin loppukesästä itselleni leveän fuksianvärisen verkkorannekorun paikallisesta Kotipajasta . Kotipaja on äidin ja pojan yhteinen puukoruputiikki, jossa myydään ihania puuhelmikoruja -tutustu ihmeessä! Aiemmin ostin jo turkoosin värisen rannekorun, mutta koska vaaleanpunaiset sävyt ovat nyt itselläni in, olen haaveillut tästä fuksian sävyisestä korusta.

Tälle rannekorulle tein kaveriksi avain-/korttikorun - myöskin puuhelmistä. Jokin näissä puuhelmissä tällä hetkellä viehättää.. Värisävyt muistuttavat loppukesän ja syksyn marjasadosta.



Reipasta uutta viikkoa!!



lauantai 6. syyskuuta 2014

Nyt meilläkin on niitä!

Nimittäin omenoita! Omia puita ei ole, mutta ystäväni H kantoi laatikollisen heidän omenasadostaan meitä ilahduttamaan, kiitos ystäväin <3


Omenoita on naposteltu jo ihan sinälläänkin, mutta tokihan kaura-omenapaistosta on leivottava, jos omenoita saa! Koska syyskuu on pyhitetty naisporukassamme herkuttomaksi, tein vähän terveellisemmän version paistoksesta jättämällä sokerimäärästä yli puolet pois sekä korvaamalla kaurahiutaleet ruis-kaurahiutaleilla.



Lusikallinen vaniljakastiketta ja lämmin mustaherukkamehu kruunasivat tämän iltapäivän välipalan, nam!




Ihana viikonloppu, korujakin on tullut näperreltyä. Taidan vilauttaa teillekin niitä. Juuri nyt aurinkokin paistaa, siis sauvakävelylle! Mukavaa lauantain jatkoa sinulle, joka piipahdit täällä <3