maanantai 23. helmikuuta 2015

Rehevässä ruumiissa minimalistinen mieli?

Runsaus rikastaa elämän. Tai ainakin niin olen monesti ajatellut. Useita ihania asetelmia ja kynttilöitä ympärillä, paljon kivoja huonekaluja, runsaasti herkuttelua ja iloista elämää, erilaisia astioita erilaisiin tilanteisiin, monenlaisia mukeja mihin vaan mielijuomiin, iso kopallinen naurua ja laulua, runsaasti sisustustavaraa, tauluja ja tekstejä...

Helmikuu on monella tavalla ollut syväsukellus omaan itseeni. Sen lisäksi, että ikää rapsahti taas tässä kuussa vuosi lisää olen muuttoa varten purkanut, pakannut ja pussittanut runsaita tavaroitani. Kaiken omaisuuden läpikäynti on taas paljastanut ilkeästi naisellisia hamstraukseen viittavia piirteitä, joiden kohtaaminen on kolauttanut itsearvostelukykyäni. Tunnearvoa sisältäviin esineisiin, kortteihin ja valokuviin törmääminen taas saanut vaipumaan muistoihin -osa niistä on hyviä mutta osasta nousi mieleen myös kivuliaita ajatuksia.




Koska tosiasia on se, että muutamme n. 30 neliötä pienempään ja vain kolmanneksen säilytystiloja nykyisestä omaavaan asuntoon, on runsaasta ja rehevästä elämäntyylistä pakko opetella minimalistisempaan suuntaan. Se merkitsee myös tavaroiden laittamista kiertoon ahkeralla kädellä.
Ja voi pojat, kylläpä sitä on lähtenytkin! Ensimmäiset kuormalliset lähtivät kotoa omilleen muuttaneen Esikoisen matkaan, ystävien hoivaan, työkavereiden kautta maahanmuuttajanuorelle, Facebook-kaverin lapselle jne. Reilu viikko sitten pidin kotikirpparin ja kutsuin Facebookissa ystäviä ostoksille omaan olohuoneeseeni ja keittiööni viritettyyn kirpputorimarkettiin. Samalla kun he tekivät löytöjä, keitin kaffetta ja rupattelimme mukavia. Suosittelen, niin oli mukava tapahtuma!




Suurin osa tavaroista löysikin uuden kodin. Viimeiset jäljelle jääneet tavarat kannoin laatikossa roskakatokseemme esille tarjolle ja seuraavan vuorokauden aikana kaikki tavarat laatikosta olivatkin kulkeutuneet uusille omistajilleen. Ihmeellistä! Aika ekologista myös, kun juurikaan mitään tavaroita ei ole tarvinnut nakata roskikseen :)

Suurien tavaramassojen läpikäynti ja saattaminen yhteen niitä tarvitsevien kanssa on ollut oikeastaan aika vapauttavaa.. Säästin toki itselleni tärkeitä juttuja niin astioista kuin sisustustavaroistakin, mutta vain sellaisia, joilla on itselleni jokin syvempi merkitys. Ehkäpä uudessa kodissamme vähemmän tulee olemaan enemmän? Tai ehkäpä tässä rehevässä ruumissa piilee sittenkin minimalistinen mieli? Kuka tietää!



maanantai 2. helmikuuta 2015

Maalaishiiri haluaa kaupunkiin

Hei, huomasitteko te sen?!  Helmikuu livahti kalenteriin ihan kuin huomaamatta. Ja tuo valo - se lisääntyy päivä päivältä, upea juttu! Helmikuu toikin yllättäen mukanaan myös melkoisen muutoksen meille...

Asumme kylässä, taajamassa, joka sijaitsee reilun parinkymmenen kilometrin päässä kotikaupunkimme keskustasta. Muutimme tänne alunperin perheenä lähes 20 vuotta sitten töiden myötävaikuttamana ja tämä rauhallinen ja turvallinen ympäristö on ollut erinomainen paikka kasvattaa lapset.
Pikkuhiljaa elämän painopiste on siirtynyt kohti kaupungin vilinää. Ensin viitisen vuotta sitten vaihdoin työtehtäviäni ja uusi toimipiste löytyi keskustasta. Sitten Esikoinen siirtyi lukioon kaupunkiin ja jäi lopulta sille tielleen omaan kotiin. Kuopus kulkee monesti viikossa jääkiekkoharjoituksiin kaupungin jäähalliin ja siirtyy ensi syksynä kaupungissa järjestettävään toisen asteen koulutukseen.

Väkisinkin on herännyt ajatus pakata kimpsut ja kampsut ja etsiä uusi koti kaupungista, vaikka nykyinen kotimme onkin kovin rakas. Myin autoni viime kesänä ja kuljen työmatkani kaupunkiin linja-autolla. Kun Kuopuskin ensi syksynä aloittaa harrastustensa lisäksi uuden koulun keskustassa, tuntuisi hullulta meidän molempien hurutella vähintään pari tuntia päivästä linja-auton kyydissä. Kävely- ja pyöräilymatka kouluun ja työpaikalle olisi mukava hyötyliikuntavaihtoehto meille molemmille.

Ajatukseni ovat vain vahvistuneet, kun kylämme palvelut ovat pala palalta rapistuneet kuntatalouden kuristaman kaupungin tehdessä leikkauksia... Lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelut lopetettiin ja keskitettiin toiseen kaupunkimme taajamaan hankalien liikenneyhteyksien päähän. Huonokuntoinen monitoimitalo purettiin, kun sen remontointi osoittautui liian kalliiksi. Samassa menivät kyläläisiä liikkeelle saava uimahalli kuntosalineen ja nuorison kokoontumistilat. Lasten leikkipuistoja ja uimarantoja suljettiin. Pankkipalveluitakaan ei ole ollut enää vuosiin. Viimeisimpänä käänteenä lakkautettiin kylällä sijainnut koulutuskuntayhtymän lukiotoimipiste.

Nykyisille sijoilleen jäämistä toki puoltaisivat samalla kylällä asuvat rakkaat ystävät, oikein siskot kerrassaan, sekä lähellä oleva upea luonto järvineen ja lenkkipolkuineen. Luotan kuitenkin siskojen pysyvän yhtä rakkaina ja läheisinä pienen välimatkankin takana. Lenkkipolkuja, pyöräreittejä ja järvenrantojakin löytyy onneksi myös kaupungista.

Nyt nuo haaveet alkavat toteutua.. Helmikuun alkajaisiksi päätin ottaa vastaan meille tarjotun lähes uuden asunnon kaupungista -juuri sieltä kaupunginosasta, joka haaveissamme oli ensimmäisenä. Kuopuksella on asunnolta jäähallille viiden minuutin kävelymatka ja kaikkiin mahdollisiin kouluihin vain toinen mokoma. Nykyinen kotimme on nyt irtisanottu ja valtava määrä asioita on nyt selvittämistä vailla. Pari asiaa vielä solmussakin, mutta toivottavasti kaikki ratkeavat. Mukava kutina, mutta silti edellinen, vain reilun vuoden takainen muutto takaraivossa muistijälkenä..muistanko taas hoitaa kaiken, ehdinkö tuon ja tuon, miten jaksan taas koko prässin? Entä Kuopus, loppukevät pitäisi kulkea linja-autolla vanhassa koulussa, häntäkin pitää tsempata.

Maalta kaupunkiin siirtyessä on pakko hieman tinkiä asunnon koossa ja muissa seikoissa. Googlessa onkin tuijoteltu pienten, tehokkaiden ja kompaktien kotien kuvia, kartanot saavat nyt jäädä toisiin haaveiluhetkiin. Tämän illan löytö oli tämä upea ja ihana, mutta pieni monitoimikoti, jonka kuvat lainasin täältä. Tykkään hurjasti.. tykkäätkö sinä?




lauantai 17. tammikuuta 2015

Viikonloppubloggaajan uuden vuoden varusteet

Iloista lauantaita!
Tämä bloggaaja on vajonnut loman jälkeisissä kiireissään tällaiseksi pelkäksi viikonloppubloggaajaksi. Surkeaa :( Arki on muka niin kiireistä. Tiedä sitä, mutta viikonloppuihin tulee panostettua kaikkea mukavaa, jota ei viikolla ehdi tehdä. Hieman samanlaisia tuskasteluja olen huomannut lukuisissa blogeissa.

Uuden vuoden kunniaksi hankin uuden talvitakin. Takin värin kanssa sinuiksi pääseminen vei hetken, sillä vannoutuneena mustien takkien käyttäjänä tuo vaalea maitokahvin väri melkeinpä häikäisi silmiä kaikessa kirkuvassa värikkyydessään. Mutta koska takki on ihan kiva mustien housujen kanssa, olin lopulta tyytyväinen ettei takkia ollut minun koossani mustana.
Uuden värinen takki vaati tietysti uuden värisen heijastinkorun!



Tämän aamun lenkin perusteella ei olisi yhtään pahitteeksi hankkia myös uudet lenkkeilykengät. Sellaiset piikkikengät liukkaille kävelyteille... Lähdemmekin taas herra Koiran kanssa liukastelemaan - pysykäähän tekin pystyssä, moi!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Joulu 2015

Inspiroituminen ensi jouluun on aloitettu :)
Joululoman päätteeksi kävin läpi kaikki helmivarastoni ja tein löytöjä. Olin nimittäin unohtanut hankkineeni jo hyvissä ajoin monia sellaisia helmitarvikkeita, joita oli tarkoitus käyttää täksi jouluksi koristeisiin ja lahjoihin. Ja kun ne löytyivät hirvittävässä helmihässäkässäni, ajattelin samantien aloittaa valmistautumisen ensi jouluun! Kummasti sitä taas jouluttaa, vaikka välillä jo joulujutut tuntuivat pursuavan korvistakin.


 

Kaiken jouluaskartelun keskellä kokeilin myös cappucino-kakkua. Nam! Cappucino-kakku leivotaan tiikerikakun ohjeella, mutta kaakaojauhe korvataan cappucino-jauheella. Olipa muuten hyvää! :P


Suloisia sunnuntai-iltapäivähetkiä teille, minä tartun paistinpannuun ja rupean miettimään jotain ruuaksi kelpaavaa. Moikka!


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Puun huumaa

Vaalea puu on kaunista. Pientavaroissa, kalusteissa, kehyksissä.
Vaaleat puuhelmetkin ovat hurmaavia. Halusin kokeilla niitä avainkoruun ja koska tiedän myös Viivin niistä tykkäävän, vein prototyypin hänelle tuliaiksiksi perjantain vierailullamme. Täytyypä tehdä samainen puukoru itsellekin ja vielä kehitellä yhtä lisäideaa.



Puuhelmet ovat keveytensä vuoksi avainkoruissa oma ihastukseni!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kylässä kylästä kylään

Kyläluuta kierroksella! Eilinen iltapäivä ja ilta sujuivat mukavasti ystävien luona kyläillen ympäri kylää... kuka sitä nyt lomaperjantaina jaksaa kotona istua :)

Ensin vierailimme ystäväni kanssa Viivin kodissa eli täällä.
Tiedätkö tunteen, kun astuu johonkin todella kauniiseen ja mielenkiintoiseen paikkaan? Kun silmät meinaavat nyrjähtää yrittäessään rekisteröidä nopeasti eri puolilta kaiken mielenkiintoisen katsottavan. Eikä malta istua alas kun tekee mieli vain kierrellä katsellen ympäriinsä. Mitään järjellistä lausettakaan on hetkeen turha muodostaa, kun suusta pääsee vain ihastuneita huokauksia. Oih, ihana! Kaunis tuokin!
No jos tiedät tunteen, niin juuri sellaisen koimme astuessamme Viivin maailmaan <3

Valitettavasti en ole lainkaan niin taitava kuvaaja kuin Viivi eikä kameranikaan pärjää vertailussa hänen varusteihinsa, joten hämärään aikaan kuvatut kuvani hänen vaaleasta kodistaan eivät ole lähellekään niin kauniita ja valoisia kuin hänen omansa. Mutta jos et vielä ole Valkoista Soihtua käynyt ihailemassa, niin kipikapi alkuperäiselle lähteelle ihastelemaan kaunista kotia kunnon kuvilla :)











Kiitos Viivi, olipa ihastuttavaa vierailla kodissasi <3


Illalla pääsin vielä iltaglögille ystäväni kotiin, jossa on remonttimyrsky hyrrännyt koko syksyn. Vielä viimeistelyjä olisi tiedossa, mutta kuulemma homma laajenee senkin jälkeen! Remppa-Riitta ei malta lopettaa vaan jatkaa seuraavien pintojen kimppuun. Huh, rispektii!
Tälläkin hetkellä koti näytti jo niin houkuttelevalta, etten malta odottaa, että pääsemme lopullisia "rempan jälkeisiä tupaantuliaisia juhlimaan". Ehkäpä sitten saan luvan kurkkia kameran läpi tässä uudistuneessa kodissa..

Tämän postauksen tekeminen kesti aivan ikuisuuden..seurasin samalla netissä Jääkiekkoliiton tulospalvelusivulta Kuopuksen joukkueen peliä Kangasalan jäähallissa. Peli oli mahdottoman jännä ja molemmat joukkueet kirivät vuorotellen maalin johtoon ja taas tasoihin. Huh, nyt jännitys vihdoin päättyi Kuopuksen joukkueen voittoon ja voittomaalikin merkittiin Kuopuksen nimiin. Illalla kotiutunee tyytyväinen ja iloinen pelimies :)

Me lähdemme lumiselle lenkille herra Koiran kanssa, mukavaa lauantaita teille!


maanantai 29. joulukuuta 2014

Johan oli joulut! Ja vähän muutakin juhlaa..

Jopas oli jouluviikko! Mukavaa päästä juhlaviikon jälkeen takaisin arkeen. (Tosin todelliselta arjelta tämäkään viikko ei vielä onneksi tunnu, sillä lomailu jatkuu vielä loppiaiselle asti - jiihaa!) Joulunpyhät menivät kotosalla, molemmat rakkaat nuorukaiset luonani. Ja kylläpä me pelasimme lautapelejä ja korttia! Kylässä kävi myös poikien mummo, lisäksi molempien poikien tyttöystävät piipahtelivat tuon tuosta.

Minun antamani joululahjat suvun naisille, ystäville ja poikasten tyttöystäville olivat - ennalta-arvattavaa kyllä - koruja. Aiemmin nähtyjen lahjakorujen lisäksi tämä korusetti matkasi eräälle tärkeälle henkilölle Vantaan suuntaan <3



Itselleni hankin joululahjaksi uudet valopallot. Mutta niitäpä en hankkinut mistä tahansa, vaan nämä punavalkoiset valopallot on tehnyt itse paperinarusta ja valosarjasta ystäväni, joka harrastaa paperinarutöitä - mm. juuri näitä pallovalosarjoja ja kattolamppuja. Ihanan jouluiset!





Joulun pyhinä tuli pelaamisten lisäksi myös näperreltyä koruja ja loikoiltua torkkupeiton ja konvehtikulhon kanssa lukemassa paljon kirjoja.





Juhlaviikon kruunasi lauantai-ilta, jolloin juhlistimme rakkaan ystävämme valmistujaisia. Tämä tehonainen opiskeli sairaanhoitajaksi työnsä ohella. Todella mahtava suoritus!! Ja kyllä oli hauskat juhlat! Tarjoilut olivat mitä maittavimmat, seura oli viihdyttävää ja ilta jatkui pikkutunneille asti. Seurauksena hauskasta illasta eilisen päivän oli tukka melkoisen kipeänä ja vatsalihakset nauramisesta hellinä vielä tänäkin aamuna :)
Uudelle sairaanhoitajalle toki avainkoru uuden työasun vaatimissa väreissä...



Juhlakiireissä on jäänyt blogikierrokset vähiin, ja nyt taidankin lähteä kurkkimaan miten teidän joulunne ovat sujuneet?!