maanantai 27. lokakuuta 2014

Syysvärejä avainkoruissa

Tämän päivän avainkorut hehkuvat syksyisissä ruskan väreissä. Kumpikin koru on kieputeltu hematiitin väriseen metallilankaan. Ensimmäinen koru sai alkunsa jo koruiltamissa, joita vietimme Viivin ja ystäväni K:n kanssa pari viikkoa sitten. Purin kuitenkin korusta osan pois ja kieputtelin niskaosan pienemmillä, mustilla helmillä - ihan mukavuussyistä. Isoja mattapintaisia lasihelmiä on vain korun rintamuspuolella.





Toisessa avainkorussa on käytetty erivärisiä ja -kokoisia puuhelmiä, syksyn sävyissä nämäkin.

Mitäs sinä tykkäät tällaisista värisävyistä? :)




lauantai 25. lokakuuta 2014

Sairastuvalta terve!

Sairastuvalta tervehdys!
Viimeiset pari viikkoa on meidän porukka sairastellut oikein urakalla. Nuoriin miehiin on kumpaankin vuorotellen iskenyt enterorokko kovine kuumeineen ja minun pikkuflunssani paisui pitkittyneeksi taudiksi tulehtuneine poskionteloineen ja kipeine keuhkoputkineen. Saa nähdä nappaako enterorokko myös minut vielä kaiken kukkuraksi.






Sairastellessa ja sohvannurkassa möllöttäessä ehtii funtsimaan kaikenlaista. Terveyttä, perhettä, ystäviä, sukulaisia, työtä, harrastuksia, nuoruutta, vanhuutta, rakkautta, rikkautta, mennyttä, tulevaa ja monenlaisia haaveita. Tänä syksynä onkin jonkinlainen pohtimisprosessi käynnissä monen elämänalueen osalta. Liekö jokin myöhäinen neljänkympin kriisi meneillään ja millaisia seurauksia prosessilla tuleekaan olemaan, saapa nähdä. Kodissakin tuli katseltua ympärilleen kriittisellä silmällä. Paljon olisi puuhailtavaa suunnitelmissa, mm. pienimuotoinen eteisremppa ja keskeneräisen taulukollaasin kokoaminen loppuun. Jokohan kohta voisi laitella niitä j-juttujakin?





Kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin saimme nauttia auringonpaisteesta. Auringonsäteitä sai silloin vangittua vähän kameran kortillekin. Ensi viikolla alkaa jo marraskuu, joten aurinko lienee harvinaista herkkua parin seuraavan kuukauden aikana. Mutta hei, ihan pian alkaa jo j-fiilistelyt :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Arvaa mikä?

Arvaa mikä tuolla keittiön seinällä möllöttää?



Saatat arvata oikein. Tällaisia suojapusseja/-koteloita on kaupoissakin näkynyt monenlaisia ja mm. blogissa Projekti Verkaranta on työstetty kyseiselle asialle piilopaikka oikein vanerista, ihana idea ja kaunis toteutus heillä! Tämä on kuitenkin vain muropaketista askarreltu köyhän naisen versio samasta asiasta.
Jos Projekti Verkaranta kiinnostaa, kurkistapa tänään Suomen kaunein koti -ohjelmaa klo 20.05 MTV3:lta tai klikkaa blogiin, jossa voit voittaa käynnissä olevassa arvonnassa heidän mainion tuotteensa.

Turvallista uutta viikkoa!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Lauantaipuuhaa













Aamu alkoi karhealla kurkulla ja kipeillä keuhkoilla, joten kuntoilut piti jättää väliin tältä lauantailta. Sporttailun sijasta kaivoin pakastimesta marjapusseja esiin ja testasin netistä löytynyttä mustikkavadelmapiirakan ohjetta. Ohje löytyi täältä.
Tein ohjeella kaksi pienehköä piirasta, joista toiseen laitoin tuota ohjeessa mainittua vaniljarahkaa (pyöreä vuoka), mutta toisesta jätin sen pois (kantikas vuoka). Itse taisin enemmän kallistua mieltymyksessäni tuohon vaniljarahkattomaan versioon, mutta vierailulla käynyt piirakanmaistelija taas tykästyi enemmän vaniljarahkalliseen versioon :)
Yhtä kaikki, mustikka ja vadelma vaan ovat niin herkulliset kumppanit kahdestaan! Ja varsinkin uudelta ihanalta lautaselta herkuteltuna, kiitos tuliaisesta ystäväni K <3

Mitäs teidän lauantaihin kuuluu?
 

torstai 16. lokakuuta 2014

Hurjan hauska ilta!

Ai ai, vatsaan koskee! Onneksi tämä vatsakivun syynä on eilisillan naurutreeni eikä jokin pöpö. Meillä oli nimittäin hurjan hauska ilta kahden ystävän kera.

Löysin keväällä suloisen blogin, Valkoisen Soihdun. Blogin postauksia taaksepäin lukiessani huomasin, että kyseinen bloggari Viivi asuu samassa kaupungissa ja jopa samalla kylällä kuin itsekin asun. Koska blogin perusteella Viivi vaikutti mainiolta tyypiltä, otin häneen yhteyttä ja viestittelimme löytäen lisää lukuisia yhteneväisyyksiä sekä hauskoja yhteensattumia toistemme polkujen varrelta.

Eilen kokoonnuimme Viivin sekä yhteisen ystävämme K:n kanssa luokseni koruhommien merkeissä. Koruilumme eteni melko hitaasti, sillä puhuttavaa ja tutustuttavaa riitti, eikä välillä nauramiselta meinanneet helmet pysyä sormissa millään. Viivi osoittautui juuri niin herttaiseksi ja ihanaksi ihmiseksi kuin miltä hän blogissaan vaikuttikin.
Aloittelin syksyn ruskan sävyissä avainkorua mattapintaisista lasihelmistä ja seuraavana vuoron saa kelta-punasävyinen avainkoru. Molemmat avainkorut kietoutuvat hematiitin väriseen lankaan. Viivi taiteili itselleen kauniin kaulakorun ja korvakorut puuhelmistä, täältä voit käydä kurkkaamassa kuvat hänen koruistaan!





Sain Viiviltä tuliaisena söpön Marimekon glögilusikan, joka pääsi tänään töistä kotiuduttuani jo testaukseen Haisulin ja glögin kaveriksi. Eilisillan kinkku-pekonipiirasta ja salaattia jäi vielä tällekin illalla iltapalaksi.

Voi tätä pimeyttä ja kylmyyttä, joka alkaa väistämättä viedä meitä kohti talvea. Kuvistakin alkaa taas tulla tätä keinovalohöttöä, kun kotiutuu töistä jo hämärän laskettua. Pimeäntorjuntaa tuleekin harjoitettua oikein monen lyhdyn voimin kuistilla ja parvekkeella.
Tunnelmallista iltaa sinulle!





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Haussa hyvä olo

Useimmilla ihmisillä taitaa olla tavoitteena saada itselleen hyvä olo. Ainakaan minä en tunne ketään, joka tavoittelisi määrätietoisesti mahdollisimman huonoa oloa. Kummallista kuitenkin, että vaikka hyvän olon tavoite olisi tiedossa, tulee monesti tehtyä huonoja valintoja - nukuttua turhan vähän, tehtyä aivan liikaa töitä, murehdittua turhia asioita, jätettyä lenkit ja jumpat väliin, lohnattua sohvankulmassa, istuttua kaiket päivät kaikenlaisten ruutujen ääressä, kulutettua autonpenkkiä lyhyilläkin matkoilla, syötyä epäterveellistä ruokaa ja nautiskeltua liikaa herkkuja ja niin edelleen ja niin edelleen...

Viime kevään työkiireissä ja kovassa stressissä tajusin laiminlyöneeni koko talven ajan omaa hyvinvointiani. Kun vielä kesällä terveys ja kunto romahti keuhkokuumeen myötä nollapisteeseen, ymmärsin pysähtyä miettimään mitä oma hyvinvointi oikein tarkoittaakaan. Lähdin tavoittelemaan hyvää oloa. Make the life worth living!
Yksi iso askel parempaan oloon harpattiin, kun myin oman autoni pois ja ostin samaan aikaan läheiselle kuntosalille salikortin. Olin aiemmin hypännyt autonrattiin pienenkin matkan vuoksi ja hyötyliikkuminen loisti poissaolollaan. Autonmyynnin myötä kaivoin polkupyöräni esiin ja hoidan lyhyet asiointimatkat kauppaan ja kuntosalille omalla kylällä lihasvoimin. Kaupunkiasioinnit ja työmatkat hoidan linja-autoillen. Linja-autoilun mainio puoli on parkkipaikkaongelman ratkeaminen sekä se, että kävelyä tulee pysäkiltä kohteeseen liikkuessa reilusti enemmän kuin jos ajaisi autolla ovelta ovelle.





Toinen suuri parantava vaikutus omalle hyvälle ololle on ollut lisäämälläni liikunnalla. Kuntosalin lisäksi olen patistanut itseäni silloin tällöin sauvakävelylle ja ryhtynyt myös viikoittain käymään aamu-uinnilla ennen työpäivän alkua. Täytyy myöntää, että liikuntatuokiot eivät helpolla kalenteriin istu, vaan niiden eteen täytyy tehdä jatkuvasti järjestelyjä. Treenin jälkeinen hyvä olo kuitenkin palkitsee ruhtinaallisesti. Tykkään erityisesti aamu-uinnista -silloin altaassa on melko rauhallista, saa hyvän herätyksen ja alun työpäivään, ja kun heti aamusta on sporttaillut, ei illalla iske ahdistus kun ei työpäivän jälkeen meinaakaan ehtiä kuntoilemaan.
Kun on lisännyt viikkoihinsa hieman liikuntaa, myös uni maistuu aiempaa paremmin. Ja ruoka. Ja nimenomaan kunnon ruoka! Onnekseni olen saanut katkaistua pelkällä suklaalla ja muilla epäterveellisillä sössöillä elämisen. Kun päivittäinen sokerimäärä jää alhaisemmaksi, myös olo tuntuu "selkeämmältä". Ostamani tehosekoitin on osoittautunut todella mainioksi ja olen aivan koukussa smoothieihin. Rahkaa, mehukeittoa, marjoja.. NAM!
Seuraavaksi joudun haastamaan itseäni ruuanlaitossa. Olen kurja kokki ja inhoan arkiruuanlaittoa. Itse mieluiten nauttisin vain hyviä salaatteja iltaruuaksi, mutta urheileva Kuopus tarvitsee päivittäin pari lämmintä ateriaa vielä kouluruuankin lisäksi ja ruokaa meillä siis kuluu melkoisella syötöllä.
Tällaisella salaatilla ja Kolmen tähden kodin Marikan tortillalasagnella odottelin Kuopusta kotiutuvaksi pelireissusta viime sunnuntaina :)




Ruuanlaiton lisäksi pitää edelleen työstää taipumusta asioista murehtimiseen ja töihin uppoamiseen. Mitalia ei tässä nykyelämässä jaeta, vaikka miten puskisit töitä. Tai vaikka jaettaisiin, niin mitä sillä on merkitystä, jos elämäsi kenties lyhenee stressin pyörteissä ja vaikkapa kuukahdat työpöytäsi ääreen. Se ei ole sen arvoista.
Ja ystävät ja kaikki ihanat iloiset hetket.. Niitä pitää elämään ripotella jatkuvasti, jotta arkeen tulee välillä vähän juhlahetkiä <3 Ensi viikolle onkin jo buukattu eräs mukava tapaaminen, taidan kertoa siitä sitten myös teillekin!

Mukavaa uutta viikkoa, ihanaa lomaa niille, jotka viettävät syyslomaa!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Aika pöllö juttu!

Hei! Aika pöllö juttu..melkein kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja koko blogistaniassa on tullut pyrähdeltyä vain pikaisesti. Syksy on totisesti käynnistynyt täydellä teholla ja vauhti on ollut sen mukaista. Tänä viikonloppuna olenkin yrittänyt tarkoituksellisesti hiljentää tahtia ja tänään ehdin kuin ehdinkin hetkeksi korupöydän ääreen.


Pitkä pöllökoru kieputeltuna hopeoituun kuparilankaan, helminä puuhelmiä ja ripaus ametistia.


Pidetäänpä peukkuja huomiselle, aurinkoa tarvittaisiin ulkopuuhiin!
Mukavaa viikonlopun jatkoa :)