sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Äkäse akan lauhdutuskeinot

Tänä sunnuntaina tämän torpan akka taisi nousta aivan väärällä jalalla petistään.
Niin otti päähän heti aamusta. Kaikki mahdollinen.
Joku oli viikon aikana käynyt kippaamassa hiekkalaatikkonsa sisällön meidän eteiseen.
Herra Koira oli saanut tarpeekseen kesäturkistaan ja ennen talviversion kasvattelua ryhtynyt pudottelemaan villojaan oikein tosissaan. Sen silmissä loisti myös syyttävä katse liian lyhyistä lenkeistä. Tiskivuori ja pyykkivuori olivat molemmat kasvaneet huippukorkeuteensa ja kilpailivat keskenään paremmuudestaan. Jääkaapissa kaikui, kun sinne kurkisti ja huhuili.
Huokaus - kiireinen viikko oli ollut takana ja kaikki oli jäänyt viikon aikana huoltamatta ja hoitamatta.
Normaalin työviikon lisäksi eilinen lauantai oli myös työpäivä, 
jonka jälkeen sohva kutsui enemmän kuin imuri...
Niinpä sunnuntaiaamun valjettua oli sitten kohdattava viikon välinpitämättömyys.


Kun koti vihdoin oli ojennuksessa, pyykit pyykkituvan koneessa pyörimässä 
ja tiskikone hoiti omaa osuuttaan keittiössä, alkoi mieli jo hieman tasaantua.
Koska käsi on vieläkin pari viikkoa paketissa eikä siksi korupöydän ääreen ole asiaa, 
ajattelin lauhduttaa loputkin pahat tuulet pienellä sisustelulla -sekin tepsii aina.
Kaapissa jo jonkin aikaa olleita pallovaloja mallailin moneen eri paikkaan,
mutta mikään ratkaisu ei tuntunut hyvältä. Lopulta tungin palleroiset isoon Ilves-lasitölkkiin.
Jostain kaapin kätköistä pitäisi vielä etsiä lisätäytteeksi muutamat ylimääräiset paperinarupallot.

Tällä viikolla sain myös mieluisen paketin... Ihanan Polkadot -blogin Hanni järjesti jokin aika sitten blogikirppiksen ja sieltä varasin itselleni makeen ison kellon. Kelloa en enää tähän kotiin virittele seinälle, vaan se pääsee sitten vasta uuteen kotiin. Saa olla nyt tuossa tason päällä ihasteltavana siihen asti.
Uutta kotia ei siis vieläkään ole tiedossa. Muutamia on ollut tarjolla, mutta ovat olleet joko liian isoja, pieniä, kalliita tai aivan väärässä paikassa. Pitäkääs siis peukkuja edelleen!


Sisustelun lisäksi tuli käytettyä myös toinen varma lauhdutuskeino...
Viimeisetkin harminrippeet sulivat kuningatarrahkan mukana.
Rahka on meidän perheen lempparijälkkäri.
Tällä kertaa siitä tuli oikein hyvää ja kermaista, 
sillä vispasin pohjaksi Valion mansikanmakuista kermaa.
Makoista sunnuntai-iltaa ja voimia alkavaan viikkoonne!



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Laihat löydöt


Laihat löydöt tänään kirpputorikierrokselta; matkaan tarttui ainoastaan vanha raastinrauta.
Raastin oli kuusikulmaisena hauskanmallinen ja tavallisesta poikkeava ja varmaankin siksi pisti silmääni.
Suhuttelin sen mattamustaksi. Koska suhuttelu vaikuttaisi olevan ainoa tuunailutapa, jota voi yksikätisenä tehdä, taidan panostaa lähiviikkoina siihen ;)

Iltaherkuiksi laitan uuniin pienet pizzat rapean salaatin kyytipojaksi ja sitten surffailemaan blogistanian aalloille.
Mitähän te olettekaan viikonloppuna puuhailleet?

Iloista sunnuntai-iltaa ja uuden viikon aloitusta!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Let´s chip it!

Testailin taitojani Chip it -ohjelmalla.
Rouva Kivitikka heitti jonkin aika sitten minua tällä haasteella, 
joka onkin jo kiertänyt useissa blogeissa. Kiitos Rouva :)
Peukalo paketissa on turha yrittää koruja väkertää, 
joten niitä ei nyt hetkeen ole tänne tulossa 
- hyvää aikaa tehdä näitä haastepostauksia!

 
 


Värikartat eivät kyllä yllättäneet, aika oikein osasin etukäteen niitä lotota:
harmaata, mustaa, valkoista, ruskeaa.
Ripauksia turkoosia, vaaleanpunaista.
Vihreät tulevat viherkasveista ja kellertävät valoista.
Aika tylsää, vai mitä tuumaatte?

 

En tuikkaa haastetta varsinaisesti eteenpäin, 
mutta kokeile sinäkin tuota ohjelmaa, oli tosi helppokäyttöinen!


Tiedättekös...sen lisäksi, että murtunut peukalo estää kaiken 
hauskan tuunailu- ja käsityöpuuhailun vapaa-ajalla, 
kipsin vuoksi en saa myöskään saunoa enkä urheilla hikiliikuntaa.
Jumppailut ja kuntosali joutuvat nyt odottamaan muutaman viikon.
Tämän ajan saa myös Rojektini olla jäähyllä, 
keskityn kävelylenkkeilyyn herra Koiran iloksi.
 (Jo neljän päivän jälkeen voin tunnustaa olevani aivan 
tulisilla hiilillä tämän tekemättömyyden kanssa... mrrrr!)

Tänään varmistui myös autolla-ajokielto; 
lääkärin ja vakuutusyhtiön näkemykset ovat, 
etten voi turvallisesti ajaa manuaalivaihteisella autolla.
Tämä vaikeuttaa suuresti ihan jo leipätyötäni;
työhöni nimittäin kuuluu paljon yhteistyöpalavereita eri puolilla kaupunkia.
Lisäksi joudun nyt turvautumaan kokonaan muiden 
kyyteihin Kuopuksen harjoitusaikatauluissa ja kauppareissuissa.
Polkupyörälläkään kun ei vähään aikaan ajeta.
Pientä apua saan Esikoiselta, joka onneksi sai pari viikkoa sitten ajokortin.
Arvatkaas oliko nuorimies tyytyväinen, kun kerroin etten saa 
neljään viikkoon ajaa ja auto joutaa olemaan hänellä... ;-)

Huomenna on jo loppuviikko, reipasta sellaista siis teille kaikille!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Yhden käden kaura-omenapaistos


Halusin leipoa omenapiirakkaa.
Koska on syksy, koska oli omenoita ja koska koko syksyn on tehnyt mieli omenapiirakkaa.
Jostain syystä ei aiemmin muka ole ehtinyt sitä leipoa, mutta nythän on sillekin aikaa, 
kun ei mitään oikein voi tehdä.
Ohjeen vain piti olla todella simppeli, sellainen yhdellä kädellä toteutettava:
ei mielellään vatkaamista eikä omenoiden tarkkaa kuorimista.
Apuun tuli jälleen yläasteen kotitalousoppikirja, jossa oli kaura-omenapaistoksen ohje.
Omenoille tein vain suurten linjojen käsittelyn - pesu ja lohkominen.
Muut aineet sekaisin kulhossa ja levitetään omenoiden päälle.
Helppoa, onnistui ihan yhdellä kädellä :)

Ja kun kerran leivotaan, niin tehdään sitten kolminkertainen annos 
eikä sotketa turhaan mitään pientä piirakkavuokaa.
Saattaapi olla, että meiltä loppuu vaniljajäätelö kesken, kun sitä on vain litra..

lauantai 14. syyskuuta 2013

Olipa kerran lauantai.. ja mitä sitten tapahtuikaan?

Olipa kerran kaunis syyslauantai.
Aurinko paistoi ja kuvailin keittiötä auringonpaisteessa.
Päätin ensin pyykätä ja siivota auringon antamalla energialla.
Herra Koirakin ansaitsisi pitkän lenkin ja minä nautiskelisin ulkoilusta.


Riivin sängyistä lakanat ja päiväpeitot pyykkipusseihin, sohvasta myös paksut päällyspeitot 
ja lähdin pyykkipussieni kanssa pyöräilemään isolle pyykkituvalle.
Siellä lakanat ja isot peitot saisi helposti puhtaaksi isossa koneessa ja kuivaushuoneesta jo illaksi paikoilleen.

Kuinka ollakaan, pyöräillessäni pyykkipussi töpsähti etupyörän pinnojen väliin, pysäytti menon yhdessä rysäyksessä ja kuski tuussahti pyörän kanssa kuperkeikkaa ojaan..
Perhana..polkupyörä rutussa, tavarat pitkin ojaa, uudet leggarit puhki ja 
polvesta valui solkenaan verta uusille valkoisille saappaille..
Käteenkin vähän sattui.
Polvessa oli niin ammottava ja pursuava haava, että piti jättää pyykkääminen 
väliin ja ajella kaupunkiin sairaalan päivystykseen.

Aurinkoinen syyslauantai kului sitten sairaalassa istuskellessa.
Polveen tuli tikkirivi ja -yllätys yllätys- peukalosta löytyi murtuma!
Täällä nyt istutaan jalka suorana, käsi paketissa ja mietitään, 
että mites hitossa nyt korupihtejä väännellään tai virkataan tossuja.
Viikko rapsahti myös liikuntakieltoa tikkien ajaksi ja neljän 
viikon kipsiaikakin pitäisi kuulemma vältellä hikiliikuntaa.
Voi vihne!!


Oliko teidän lauantai yhtään onnistuneempi?

Saapastelua

Olen etsinyt jo viime syksystä asti itselleni mukavia kumisaappaita.
Herra Koiran kanssa tulee ulkoiltua myös niillä "koiranilmoilla" ja 
kunnon saappaat tekevät niistäkin lenkeistä huomattavasti miellyttävämmät.
Jo nyt iltaisin ja aamuisin koiran kanssa ulkoillessa tarvitsisi muita kenkiä kuin balleriinoja, joissa olen suhannut aamukasteessa ja märässä metsässä.
Niinpä tilasin Ellokselta tällaiset tennarinnauhoilla varustetut pitkät valkoiset 
saappaat ja pääsin eilen illalla testaamaan kenkiä.
Miten voikin tulla iloiseksi ihan vaan kunnon kumisaappaista!
Love them<3


Kaikista parasta oli, että sain poposet kahdellakympillä, kun oikea hinta oli viiskymppiä!
Hih! Nyt lähden viemään Kuopusta pelibussille -saappaat jalassa- ja sitten hyökkään imurin kimppuun.
Lokoisaa lauantaita kaikille :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Heijastimia kaikelle kansalle


Tai jos ei ihan kaikelle kansalle, niin ainakin yhdelle kuorolle.
Olen saanut kuorokavereitani hurahtamaan koruilusta.
Viime syksynä kuoron treenipäivässä ohjelmaan kuului virkistykseksi myös korujen tekoa. Siitä olen kertonut täällä. Tänä syksynä vietimme kuoron kanssa kahden päivän mittaista treenileiriä ja tälläkin kertaa pakkasin kaikki korutarvikkeeni Ikean isoihin kasseihin ja kiikutin mukaani leirille.
Illalla ryhdyimme laulutreenien jälkeen näpertelemään; 
ensin yhdessä opettelimme heijastinkorun tekemisen ja sitten sai taas toteuttaa omia koruhaaveitaan.

Tuotokset olivat upeita!
Eräs kuorolaisista keksi kivan idean koota heijastimelle nauha metallisista kirjainneliöistä.
Nuoret miehet saivat siis äidiltä tuliaisina omalla nimellään varustetut heijastimet.
Innokkaimmat koruilijat jaksoivat valvoa helmien äärellä puoli kahteen yöllä!
Seuraavaa leiriä varten keksimme jo uuden yhdessä tehtävän korun..eihän tässä malta odottaa!
Kiitos kuorokaverit hauskoista hetkistä!




maanantai 9. syyskuuta 2013

Vapaapäivän vietossa

Haahuilen täällä vapaapäivän vietossa.
Minulla oli tarkka suunnitelma mitä kaikkea tänään teen ja saan aikaiseksi, 
mutta nyt olen eksynyt ihan muihin puuhiin kuin oli tarkoitus.
Tauluhyllyä siivoilin imuroinnin ohessa.


No onhan sekin jotain.
Ja Elloksen sivullakin pyörähdin. Ei olisi kyllä pitänyt...
Jotta päivä ei mene aivan pelastusarmeijan piikkiin,
lähden käväisemään kudekaupoilla ja istahdan sitten hetkeksi korupöydän ääreen.
Illalla olisi vielä hieroja. On kyllä niin tarpeen tälle hartiajumille.

Valoisaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Laiskotellaan!

Ihanaa lauantaita teille ystävät!
Täällä laiskotellaan oikein törkeästi.
Nuoriso on viikonlopun isänsä luona, joten kun olen vapaa ruokavastuusta, 
voin huoleti tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Laiska lauantai alkoi syyssään selättämisellä, 
aurinkoa kun ei aamusta vielä pilkahtanut esiin.
Verkkapuvussa ja tossuissa tassuttelua,
aamupalaa kynttilänvalossa,
ruusunnuppujen bongailua,
viikolla näperrettyjen korujen kuvailua,
netissä roikkumista.
Ei siis mitään aikatauluja ja tavoitteellista toimintaa.
Olkoon tämä päivä pyhitetty kotipuuhailuun fiiliksen mukaan.
Huomenna taas kellon tahtiin jumppaan ja kuoroesiintymiseen.



(Huomaattekos muuten tuon tuolilla roikkuvan mintunvärisen GG-keittiöpyyhkeen?
Onni potkaisi jälleen arvonnassa, tällä kertaa Oma Koti Onnenpesä -blogin Facebook-sivuilla.
Voitin kolme keittiöpyyhettä, joista kahdella ilahdutin ystäviäni ja itselleni 
röyhkeästi jätin tuon lempparivärini. Kurkkaa muuten tuonne Jonnan ihanaan blogiin, 
jos et vielä ole sitä löytänyt.
Toivottavasti tämä arpaonni siirtyisi myös uuden kodin löytymiseen...)

Kuvatilaa on raivattu ja kuvat latautuvat taas hyvin.
Tulossa siis piakkoin erään saamani sisustushaasteen toteutus, 
korukurssin antia ja tämän viikonlopun tuotoksia.
(Pah, lisään näin kaikkien kuvien lisäämisen lopuksi, että homma ei sitten ihan kivuttomasti 
mennytkään, joten suunnitelma-B käyttöön..)

Rojektista voin kertoa sen verran, että tänään tajusin tärkeän asian:
en enää ajattele rojektiani väliprojektina, joka alkaa ja päättyy, 
vaan liikunta on taas huomaamattomasti palannut elämääni 
säännölliseksi, tärkeäksi ja pysyväksi osaksi.
Päätavoite on siis rojektilla saavutettu.
Ruokailurytmissä -ja sen myötä painonpudottelussa -on edelleen tasapainottelemista.
Päivä kerrallaan siis. Tai sanoisiko ateria kerrallaan ;)

Omannäköistänne lauantaita kaikille!
*MUOKS*:
niin, ja tervetuloa uudet lukijat :)

torstai 5. syyskuuta 2013

Nelikymppinen nainen on elämänsä tähti

Kummallista miten elämä voi tuntua paremmalta, kun ikää tulee lisää.
Jopa huolimatta iän mukanaan tuomista fyysisistä krempoista.
Ovatpahan muistutuksena, että liikuntaa kannattaa harrastaa kaiken ikäisenä ja läpi elämän.

Huomenna juhlistamme töissä ystäväämme, joka saavutti neljänkympin rajapyykin.
Turkoosin ystävälle lahjapakettiin turkoosi käsikoru.



Särölasihelmeä, viistehiottua akaattia, korumetallinykeröitä ja muuta sälää.
Rinnalla kulkee papuketjua kaverina.

40+ osasto onnittelee :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Se on selvästi alkanut!


Nyt se on selvästi alkanut.
Siitä on ollut jo merkkejä näkyvissä hetken aikaa.
Pyöreitä ja pullukoita marjoja siellä täällä.
Keltaisia lehtiä, pientä punerrustakin jo joidenkin lehtien reunassa.
Servettitelineeseenkin eksyi lehtiä ruskan väreissä.
Järvivesi kirpaisee saunasta pulahtaessa.
Aamuisin järvi näyttää sankan sumun vallassa kummitusjärveltä.
Kynttilöitä tulee laiteltua lyhtyihin ja pöydille.
Kuntokeskuksessa on siirrytty uuteen viikkoaikatauluun.
Koruilussa on jälleen vilahdellut heijastimia.


Ja jos ei vielä muuten olisi sitä huomannut, niin jo kalenterikin kääntyi syyskuukausien puolelle.
Syksy on tullut!
Ihanaa ja reipasta syyskuuta :)